Metodiesitelmästä takautuvasti et alia

Tulipa mieleen, etten ollut kirjoittanut mitään vielä tänne viime viikon perjantain metodiesitelmästäni. Osittain se johtuu siitä, että aikataulut esitelmän suhteen menivät tavallisia tapojani tiukemmalle. Tein nimittäin esitystäni vielä edeltävänä aamuyönä kuumeisesti ja ehdin harjoittelemaan sen vain pikaisesti aamunhämärissä ennen suuntaamistani luonnella ja sen jälkeiseen seminaariin. Olin nimittäin suunnitellut tekeväni esitelmää kaikessa rauhassa pääsiäislomalla, kunnes tajusin liian myöhään, että maaseudulla ei hitaalla mokkulayhteydellä nettikirjan lukemisesta ehkä tule mitään.

Esitelmä oli oikeastaan malliesimerkki asioista, jotka ovat itse asiassa helpompia kuin energiaa vievä panikointi ja tuskailu antaisi ymmärtää. Edelllinen loistava ja kehuttu esitys, joka oli samalla ensimmäinen, asetti paineet korkealle ja välillä tuntui siltä kuin olisi astunut vahingossa liian suurin kenkiin liian nopeasti. Sain kuitenkin lopulta teoksen metodista jotain irti alun tuskailusta huolimatta. Huomautettavaa seminaarissa tuli lähinnä esiintymisteknisistä seikoista, joista osa yllättivät itsenikin. Ensimmäistä kertaa powerpointia käyttävänä yllätyin mm. siitä, että katseeni kohdistui niin paljon valkokankaalle, vaikka minulla oli itselläni kädessäni aivan samat tiedot... Osittain katsekontaktin välttelyssä varsinkin alussa oli varmaan myös kyse jännityksen hälventämisestä. Ensimmäinen ison luentosalin edessä pidetty esitelmä tuntuikin ajatuksena hiukan pelottavalta, vaikka yleensä minulle ei ole juurikaan ollut ongelmia julkisen esiintymisen kanssa.

Sitten siitä toisesta asiasta. Ennen pääsiäistä päädyin täälläkin selostamani aineistonhaun jälkeen lainaamaan elämäni ensimmäisen kaukolainan ihan Tukholmasta asti. Kunglika skogs- och lantsbruk akademienista tilaamani artikkelikokoelma Estudios sobre Columela saapui Turkuun samaisena seminaari perjantaina. Nyt sitten pääsevät vanhemmilta vanhoina espanjan opiskelijoina lainatut espanjan sanakirjat ja kieliopit kovaan käyttöön, kun yritän saada teoksesta selvää huterien alkeitten varassa. Yleiskuvana teoksesta voisi sanoa, että se on ihanan kattava ja sopii graduaiheeseeni paremminkin kuin hyvin. Columellaa käsiteltiin siinä monestakin sellaisesta näkökulmasta, johon en ole juurikaan englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa juurikaan törmännyt. Vielä kun löytäisi jostain samoin loppuun myydyyn teoksen Agronomia y tradicion classica, niin olisin hyvin tyytyväinen.


Kirjan tilaamiseen liityy myös Columellan persoonaan liittyvä suuri filologinen oivallus: Yleensä englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa herran kotipaikaksi ilmoitetaan Gades ja vei pitkään tajuta, että kyseessähän on nykyespanjaksi Cadiz. Ei siis ihme, että Cadizin yliopisto on erikoistunut roomalaiseen maatalouteen ja Columella-tutkimukseen. Onpa kaupunki pystyttänyt pömpöösin patsaankin kuuluisalle gaditanolle.

Aineiston etsintää

Aloitettu tiistai-iltana:
Tänään kulutin suurimman osan päivästäni toisen seminaarityön valmistelun sijaan gradun lähdeaineiston etsimiseen. Toisaalta sain jo ihan hyvin tehtyä metodiesitelmääni eilen illalla tavallista myöhempään kirjastolla istuskellen ja powerpointin ihmeelliseen maailmaan tutustuen. Sain nimittäin eilen taas eräältä opiskelutoveriltani kullanarvoisen tiedonhankintavinkin, joka tuotti ennakoitua parempaa tulosta. Opin vihdoinkin monen vuoden totuttelun jälkeen käyttämään alamme tiedonhaun kultakaivosta L'annee philologiquea. Aikaisemmat kokeilut kun olivat jääneet varsin köyhiksi. Sain nimittäin tietää, että L'anneesta voi hakea myös auktoreittain niitä kosevaa tutkimusta. Olin kyllä huomannut sivustolla aiemminkin Ancient authors-kohdan, mutta hölmönä kuvitellut siitä tulevan tulokseksi lähinnän kyseisten auktoreitten tekstieditoita.

Mutta toisin kävi , nimittäin tuloksena oli 274 Columellaa käsittelevää lähdettä, joista sitten seuloin oleellisempia koko päivn aina iltatpäivän luennon alkuun saakka. Aluksi kirjoitin artikkelien tietoja pienille post it-lapuille, joita liimailin kuvassa näkyvän lukpaikkani seiniin, kunnes tajusin, että huomattavasti järkevämpää olisi copypasteta kiinnostavimpien artikkelien tiedot suoraan L'Anneesta tekstitiedosstoon omalle koneelle. Huomasi muuten taas, miten täkeässä asemassa alallamme onkaan muiden kielten kuin englannin taitaminen. Italian lisäksi, jota siis osaan jotenkuten, tuntui löytävän paljon hyödyllisiä artikkeleita ranskaksi ja saksaksi (jotka eivät siis kuulu kielivalikoimaani) sekä yllättävää kyllä ilmeisesti Columellan espanjalaissyntyisyyden vuoksi espanjaksi (josta osaan siis hiukan alkeita). Seuraavani projektina olisikin sitten yrittää metsästää jostain niitä materiaaleja käsiinsä, joka ihan fyysisesti tai sähköisenä, joka voikin sitten olla haastavampi projekti. Mielikuvani L'Anneen hyödyllisyydestä muuttui siis kertaheitolla, vaikka tosin sivustolla lisääntynyt englanninkielen käyttökin on varmaan ranskan kielen taidottomalle ollut suuresti käyttömukavuutta lisäävänä tekijänä.

Jatkoa keskiviikkoaamuna:
Aineiston hakua tehdessä muuten huomasi sen, mikä oli nähtävissä jo prosevaiheessa ja mikä ehkä hiven myös kesässä pelottaa. Nimittäin kaikki omaan tutkimusalaan liittyvä on ajoittain niin mielenkiintoista, että vaipuu eräänlaiseen transsiin, syvään keskittymisen tilaan, josta havahtuu pahimmillaan vasta näläntunten myötä siihen, että normaalilounasaikani on jo aikoja sitten mennyt. Varmaan kesällä, kun yliopistolla on muutenkin hiljaista, on omiin ja ennen kaikkea Columellan maailmoihin eksymisen vaara vielä suurempi. Pitäisi kai välillä muistaa edes tuijotella rauhoittavasti ulos seminaarikirjaston ikkunoista levittäytyvää loistavaa maisemaa yli Turun itäisen ja hiukan läntisenkin keskustan, jonka maiseman lumisuutta kuvakin esittelee parin kolmen viikon takaa.

Eilen saapui laitokselle muuten myös kirjalahjoitus, josta me opiskelijatkin saimme henkilökunnan jälkeen oman osamme. Nytpä pienehkö alan kirjallisuuden kokoelmani on siis 3 Horatius editiota rikkaampi:

Päivän löytöjä

Tällä viikolla olen kuluttanut ailaani pääosin lukemalla parin viikon päästä olevan metodiesitelmäni aiheteosta, nimittäin William Fitzgeraldin Slavery and the Roman Literary Imagination -opusta (2000) ja tutustunut samalla ebraryn käyttöön enistä syvällisemmin. Joskus aikaisemminhan olen lukenut sieltä vain satunnaisia tenttikirjoa, mutta aineistoja en ole sillä hakenut. Olin ains kuvitellut, että kaikki ebrary aineistot näkyisivät Volterin haulla, mutta suoraan ebrarysta hakiessa aineiston määrä suorastaan moninkertaistui.

Nyt käytettyäni ehkä noin tunnin iltapäivästäni ebraryn hakutoimintoihin tutustumisen olen kyllä sitä mieltä, että se on ehkä paras graduntekijän apuväline ikinä! (tai ainakin melkein) Ja vaikuttipa tuo vielä helppokäyttöisemmältä kuin minulle tutumpi jstor. Lyhyitten artikkelien sijaan ebraryn arkistoista kun löytyy kokonaisia kirjoja ja useitten valmiitten hakuluokkien ansiosta tietoa tuntuu olevan suorastaan satumaisen helppo hakea. Tämän lisäksi tuntui kuin ebraryn hakutermit olisivat älykkäitä eli ohjelma tarjosi omia varsin järkeviltä kunkin termin kohdalta tuntuvia rajausvaihtoehtoja osittain edellisten hakutermien pohjalta. Ebrary etsi myös hakusanoja koko teoksen tekstistä ja avasi auttomaattisesti teoksesta ensimmäisen sivun, jolla hakusana esiintyy ja kertoi myös missä muissa teoksen luvuissa hakusanaa esiintyy. Voi kun olisin tajunnut ebraryn jo prosemininaarivaiheessa, niin olisin varmaan saanut kandityöhönkin paljon enemmän piilossapysytellyttä aineistoa...

Löysinkin lyhyessä ajassa noin 15 graduni kannalta oleelliselta aineistolta vaikuttavaa lähdeteosta, joista tosin osa on jo asunut lukupaikallani jonkin aikaa, mutta sujahtivat silti kirjanmerkkeihini, jotta niitä voisi lukea muuallakin kuin fyysisesti paikan päällä kirjastossamme. Nopeasta tiedonhausta riemuiten mietinkin, miten paljon nykyajan tekniikka onkaan tutkielmantekoa helpottanut. Toki nettikirjojen maailmassakin pitää pitäää järki päässä ja harkita tarkkaan kunkin hakukoneen tarjoaman relevanssi ja luotettavuus oman aiheen ja alan suhteen.

Vielä kun löytäisi jostain oman komedian ja maatalouskirjallisuuden vilicus -kuvaa vertailevan alalukuni kannalta varsin oleelliseselta tuntuvan Kathleen McCarthyn teoksen Slaves, Masters and the Art of Authority in Plautine Comedy, johon myös esittelemäni Fitzgerald monessa kohdin viittaa termillä McCarthy forthcoming, niin olisin tyytyväinen. Ebrarystä sitä ei löydy ja google books antaa nähdä siitä vain sisältönäytteitä. Pitäneepi siis vielä jatkaa etsiskelyjä, jospa se jostain Suomen maasta löytyisi.

Esittely

Niille, jotka eivät minua entisestään tunne, niin tiedoksi saatettakoon näin aluksi seuraavaa. Olen 23-vuotias aloitteleva gradun tekijä Turun yliopistosta pääaineenani latinalainen filologia. Tepastelen Juslenian kolmannen kerroksen käytävillä nyt neljättä, kohta loppumaisillaan olevaa lukuvuotta. Latinan lisäksi olen sivistänyt itseäni lukemalla muinaiskreikkaa, klassillista arkeologiaa sekä kulttuurihistoriaa. Humanististen tieteitten kandidaatiksi valmistuin tasan viikko sitten ja nyt olisi aika tarttua kiinni siihen ajatustasolla päässäni jo kauan siinnelleeseen gradupeikkoon oikein kunnolla ja ravistaa turhat pelot pois ryhtyen hiven aktiivisemmin hommiin.

Graduseminaarissahan olen istunut kohta jo vuoden päivät heti proseminaarityöni palautettuani ja aihekin tuli jo sovittua alkusyksyksystä, mutta kovin paljon mitään konkreettista en ole vielä tutkielmani eteen tehnyt. Seminaarissa esitellyn tutkimussuunnitelmani lisäksi olen lähinnä keskittynyt muiden kouluhommien ohella lähinnä relevantin lähdekirjallisuuden etsiskelyyn ja erilaisten uusien lähestymistapojen pohtimiseen yksin tai yhdessä. Toki olen myös päässyt tekemään mutaman aiheeseen liittyvän harjoitustyön sivuaineitten puolelle soveltaen. Parin viikon päästä minun pitäisi pitää seminaarissa metodiesitelmä eräästä aiheeseeni liittyvästi suhteellisen uudesta kirjasta (josta sitten lisää toivottavasti seuraavissa kirjoituksissa) ja kesän ajattelin epätoivoisen kesätöitten metsästämisen sijaan omistaa täysin gradun teolle seminaarikirjastomme kesäisessä hiljaisuudessa.

Aiheeni valinta oli sinäänsä suhteellisen helppoa, sillä tein samaan aihepiiriin liittyen myös prseminaarityöni vilicuksen auktoriteettiasemasta Columellalla. Siitä oli sitten helppo laajentaa käsittelemään vilicus-kuvausten perinnettä Roomalaisessa kirjallisuudessa laajemminkin. Vilicukset olivat siis roomalaisen maatilan tilanhoitajaorjia, jotka hoitivat tilan hallinnollisia tehtäviä eräänlaisena isännän sijaisena tämän asuessa suurimman osan ajastaan kaupunkitalossaan. Orjatutkimuksen ja roomalaisen maataloustutkimuksen piiriin mennään siis. Vilicukset kiinnostavat minua juuri siksi, että ne ovat identiteetiltään ikään kuin vapaan ja orjan välissä, työnantajina alaisineen, mutta silti isäntiensä auktoriteetin alaisia. Mielenkiintoista on myös se, missä kulkivat isännän ja vilicuksen auktoriteetin ja etuoikeuksien rajat ja missä määrin tämä asema vaikutti instituuttion kuvaamiseen niin maatalousoppaissa kuin muussakin kaunokirjallisuudessa.

Tässä blogissa tullaan toivon mukaan esittelemään hiukan graduuni liityvää prosessia ja suhtautumistani siihen osin siksi, jotta itselleni jäisi siitä jokin muisto ,ja osin siksi, että joku muu gradunsa kamppaileva voisi ehkä saada tätä kautta itselleen kirjallista vertaistukea. Tärkein syy oli ehkä kuitenkin se, etteivät gradupuheet tukkisi tulevaisuudessa ehkä vähemmän opiskeluasioihin keskittyvää varsinaista blogiani.