Tänään vietin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon päivän yliopistolla hommissa. Rooman-ekskursion aiheuttama tauko tuli tarpeeseen ja gradunvääntäminen tuntui pitkästä aikaa yllättävän hyvältä. Tai pikemminkin niin hyvältä., että löysin itseni kirjastosta kyyristelemästä tekstiä väkerrellen vielä lähempänä iltakuuttakin. Totuuden nimessä täytyy kyllä sanoa, että matkailun jälkeisen univajeen vuoksi vääntäydyin Juslenialle vasta lähempänä puolta päivää. Myönnettävä on myös, että aluksi minun piti tehdä kyllä jotain ihan muuta kuin gradua...
Nimittäin ekskursion vuoksi rästiin jääneitä kotitöitä ja ekskursiolla annettua kotitehtävää, jotka pitäisi palauttaa kaiketi ennen juhannusta. Parin viikon päästä olisi myös ensimmäinen kesätentti, jota varten vilkaisin hiukan tenttikirjaakin päättäen laiskiaisena siirtää tenttimisen sittenkin syksyyn. Olen nimittäin päässyt opinnoissani siihen vaiheeseen, että kaikki muu kuin gradun teko maistuu aika pitkälti puulta. Haluaisin nimittäin päästä takomaan gradurautaa täysillä, nyt kun se on vielä kuuma ja intoa löytyisi.
Tämän päivän perusteella kesä gradun parissa kuulostaa yllättävän hyvältä ja kivalta. Columellan koukeroiset monipolveiset lauseet tuntuivat avautuvat suorastaa epäilyttävän helposti, vaikka edellisestä latinan kääntämisen parissa vietetystä hetkestä onkin aikaa. Olen kääntäjänä mahdollisimman tilaa vievä; tekstieditoita, erilaisia sanakirjoja ja muita apuvälineitä pitää olla yhtä aikaa auki ja esillä niin, että oman lukupaikan lisäksi niihin peittyy yleistä kirjaston pöytätilaakin. Niinpä pidän käännöstyön tekemisestä varsinaisen aukioloajan ulkopuolella omassa rauhassa, mutta toisaalta myös häiritsemättä ketään materiaalin levittelylläni.
Olen myös huomannut, että kielitaidon pikkuhiljaa karttuessa opintojen parissa yhä harvemmin esille tulee ilmaisu, joka on kokonaan outo, mutta sanojen kontekstikohtaisia nyansseja tulee haettua entistä hanakammin useammastakin sanakirjasta. Vaikka tekstin summittaisen käännöksen ratkaisi helpostikin, voi silti yksityiskohtia etenkin tässä tapauksessa painettuun sanaan päätyvään tekstiin miettiä pitkään ja hartaasti märehtien.
Kääntäminen myös parhaimmillaan imaisee mukaansa ja yhtäkkiä sitä vain huomaa viettäneensä tuntikausia huonossa asennossa yksityiskohtia näperrellen. Niinpä kääntämisessä kuten muussakin intensiivisessä kokonaan mukanaan vievässä työssä piilee vaara uppoamisesta päiväkausiksi vain tekstin maailmaan sosiaalisten kontaktien ja muun elämän kustannuksella. Gradukesästä huolimatta haluaisin ylläpitää parhaani mukaan myös muuta elämää, mutta saada myös tosissaan tehtyä hommiakin.
Mutta tässä oli hyvä alku ja innostus koko kesälle.
Nimittäin ekskursion vuoksi rästiin jääneitä kotitöitä ja ekskursiolla annettua kotitehtävää, jotka pitäisi palauttaa kaiketi ennen juhannusta. Parin viikon päästä olisi myös ensimmäinen kesätentti, jota varten vilkaisin hiukan tenttikirjaakin päättäen laiskiaisena siirtää tenttimisen sittenkin syksyyn. Olen nimittäin päässyt opinnoissani siihen vaiheeseen, että kaikki muu kuin gradun teko maistuu aika pitkälti puulta. Haluaisin nimittäin päästä takomaan gradurautaa täysillä, nyt kun se on vielä kuuma ja intoa löytyisi.
Tämän päivän perusteella kesä gradun parissa kuulostaa yllättävän hyvältä ja kivalta. Columellan koukeroiset monipolveiset lauseet tuntuivat avautuvat suorastaa epäilyttävän helposti, vaikka edellisestä latinan kääntämisen parissa vietetystä hetkestä onkin aikaa. Olen kääntäjänä mahdollisimman tilaa vievä; tekstieditoita, erilaisia sanakirjoja ja muita apuvälineitä pitää olla yhtä aikaa auki ja esillä niin, että oman lukupaikan lisäksi niihin peittyy yleistä kirjaston pöytätilaakin. Niinpä pidän käännöstyön tekemisestä varsinaisen aukioloajan ulkopuolella omassa rauhassa, mutta toisaalta myös häiritsemättä ketään materiaalin levittelylläni.
Olen myös huomannut, että kielitaidon pikkuhiljaa karttuessa opintojen parissa yhä harvemmin esille tulee ilmaisu, joka on kokonaan outo, mutta sanojen kontekstikohtaisia nyansseja tulee haettua entistä hanakammin useammastakin sanakirjasta. Vaikka tekstin summittaisen käännöksen ratkaisi helpostikin, voi silti yksityiskohtia etenkin tässä tapauksessa painettuun sanaan päätyvään tekstiin miettiä pitkään ja hartaasti märehtien.
Kääntäminen myös parhaimmillaan imaisee mukaansa ja yhtäkkiä sitä vain huomaa viettäneensä tuntikausia huonossa asennossa yksityiskohtia näperrellen. Niinpä kääntämisessä kuten muussakin intensiivisessä kokonaan mukanaan vievässä työssä piilee vaara uppoamisesta päiväkausiksi vain tekstin maailmaan sosiaalisten kontaktien ja muun elämän kustannuksella. Gradukesästä huolimatta haluaisin ylläpitää parhaani mukaan myös muuta elämää, mutta saada myös tosissaan tehtyä hommiakin.
Mutta tässä oli hyvä alku ja innostus koko kesälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti