Kesän satoa

Nyt on gradukesä ohi ja ahertaminen jatkuu jälleen syksyyntyneessä ja ihmisiä vilisevässä Jusleniassa. Kesän aikana edistystä ei gradun suhteen tapahtunut niin paljoin kuin toivoin, mutta jokun veraqn kuitenkin: sain kaikki Columellan vilicus-maininnat käännettyä, vaikka heinäkuussa vietin aikaa pääsääntöisesti muualla kuin yliopistolla. Varsinaista leipätekstiä on nyt sen verran, että Johdanto ja 2. luku ovat nyt pääosin kasassa. Aihe ja siihen suhtautuminenkin sekä näkökulmakin ovat muotoutuneet itse kirjoittamisen alettua. Nyt kun käsiteltevät tekstinkohdat on jo käännetty, tietää jo paljon enemmän siitä, mihin suuntaan sitä haluaisikaan työtänsä viedä.

Päädyin kirjoittamisprosessissani ehkä useimmista kirjoittajista poikkeavaan ratkaisuun: Ihan ensimmäiseksi ryhdyin rustaamaan työlleni johdantoa. Tekstiotteet käännettyäni tuntui vain siltä, että nyt on pohdinnan paikka sen suhteen, mihin suuntaan pitäisi nyt suunnata. Ja mikäs sen parempi paikka pohdiskeluun ja yleiskuvan kartoittamiseen kuin johdanto. Ajattelin jättää nyt sitten johdannan "hautumaan" ja katsoa sitten kirjoitusprosessin lopuksi pääluvut hahmoteltuani ensimmäiseen versioonsa, vastaako nyt kirjoittamani johdanto lainkaan lopullista työtä. Sitä on sitten toivottavasti helpompi lähteä muokkaamaan.

Itse kirjoittamisprosessissa minut tähän asti yllättänyt sen hitaus ja epätasaisuus. Toisinaan saattaa mennä koko päivä jonkun asiaan vain vähän liittyvän detaljin hiomisessa ja tarkastamisessa ja toisinaan taas saattaa tulla tekstiä ja hyviä ideoita kuin lentäen lyhyessäkin ajassa. Ja sitten on taas niitä päiviä kuin ei saa yhtään mitään aikaiseksi ja motivaatio on täysin maassa. Ja niiitä hetkiä, kun joku yksittäinen pulma ajatteluttaa niin, ettei siitä pääse yli eikä ympäri ennen kuin on saanut purkaa sitä jonkun muun kanssa. Tässä kohdassa tulee opiskelijakollegoiden vertaistuki usein korvaamattomaksi avuksi.

Myös yhtäneisen kirjoitusprosessin päivittäinen ajallinen lyhyys on tullut pienoisena yllätyksenä. Ainakin itsestä tuntuu siltä, että on ihan turha yrittää kirjoittaa päivittäin yhteensä enempää kuin 4-5 tuntia, koska silloin vain aivot junnaavat paikoillaan ja mitään rakentavaa ei tahdo syntyä sitten millään.

Mutta löytyy siitä gradunkirjoittamisesta, vaikka se suurelta osin puuduttavaa työtä onkin, myös harvinaisia palkitsevia hetkiä. Silloin kun löytää jostain uuden lähdeteoksen tai sitten saa selville jonkun harvinaisen teoksen olinpaikan aineistohakujen mylläkästä. Tai sitten kun joku uusi omaan aiheeseen liittyvä kirja julkaistaan, kuten viime viikolla ruotsinkielinen arttikkelipaketilla varustettu Columella-käännös, jonka ennakkokappale löysi tiensä myös meidän kirjastoomme.

Paluu kääntämiseen

Tänään vietin ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon päivän yliopistolla hommissa. Rooman-ekskursion aiheuttama tauko tuli tarpeeseen ja gradunvääntäminen tuntui pitkästä aikaa yllättävän hyvältä. Tai pikemminkin niin hyvältä., että löysin itseni kirjastosta kyyristelemästä tekstiä väkerrellen vielä lähempänä iltakuuttakin. Totuuden nimessä täytyy kyllä sanoa, että matkailun jälkeisen univajeen vuoksi vääntäydyin Juslenialle vasta lähempänä puolta päivää. Myönnettävä on myös, että aluksi minun piti tehdä kyllä jotain ihan muuta kuin gradua...

Nimittäin ekskursion vuoksi rästiin jääneitä kotitöitä ja ekskursiolla annettua kotitehtävää, jotka pitäisi palauttaa kaiketi ennen juhannusta. Parin viikon päästä olisi myös ensimmäinen kesätentti, jota varten vilkaisin hiukan tenttikirjaakin päättäen laiskiaisena siirtää tenttimisen sittenkin syksyyn. Olen nimittäin päässyt opinnoissani siihen vaiheeseen, että kaikki muu kuin gradun teko maistuu aika pitkälti puulta. Haluaisin nimittäin päästä takomaan gradurautaa täysillä, nyt kun se on vielä kuuma ja intoa löytyisi.

Tämän päivän perusteella kesä gradun parissa kuulostaa yllättävän hyvältä ja kivalta. Columellan koukeroiset monipolveiset lauseet tuntuivat avautuvat suorastaa epäilyttävän helposti, vaikka edellisestä latinan kääntämisen parissa vietetystä hetkestä onkin aikaa. Olen kääntäjänä mahdollisimman tilaa vievä; tekstieditoita, erilaisia sanakirjoja ja muita apuvälineitä pitää olla yhtä aikaa auki ja esillä niin, että oman lukupaikan lisäksi niihin peittyy yleistä kirjaston pöytätilaakin. Niinpä pidän käännöstyön tekemisestä varsinaisen aukioloajan ulkopuolella omassa rauhassa, mutta toisaalta myös häiritsemättä ketään materiaalin levittelylläni.

Olen myös huomannut, että kielitaidon pikkuhiljaa karttuessa opintojen parissa yhä harvemmin esille tulee ilmaisu, joka on kokonaan outo, mutta sanojen kontekstikohtaisia nyansseja tulee haettua entistä hanakammin useammastakin sanakirjasta. Vaikka tekstin summittaisen käännöksen ratkaisi helpostikin, voi silti yksityiskohtia etenkin tässä tapauksessa painettuun sanaan päätyvään tekstiin miettiä pitkään ja hartaasti märehtien.

Kääntäminen myös parhaimmillaan imaisee mukaansa ja yhtäkkiä sitä vain huomaa viettäneensä tuntikausia huonossa asennossa yksityiskohtia näperrellen. Niinpä kääntämisessä kuten muussakin intensiivisessä kokonaan mukanaan vievässä työssä piilee vaara uppoamisesta päiväkausiksi vain tekstin maailmaan sosiaalisten kontaktien ja muun elämän kustannuksella. Gradukesästä huolimatta haluaisin ylläpitää parhaani mukaan myös muuta elämää, mutta saada myös tosissaan tehtyä hommiakin.

Mutta tässä oli hyvä alku ja innostus koko kesälle.

Edessä välkehtivä kesä

Viime viikot olen yrittänyt saada kevään rästissä olevia hommia raavittua kasaan ennen lähtöäni toukokuun kahdeksi viimeiseksi viikoksi Roomaan ekskursiolle. Gradun teko tai pikemminkin gradunteon valmistelu aineiston etsinnän muodossa onkin siksi jäänyt lyhyen innostuksen jälkeen hiukan vähemmälle.

Tänään sain kuitenkin kopioitua sen Tukholmasta lainatun artikkelikokoelman lähes kannesta kanteen (muutamat aiheeni kannalta epäolennaiset taulukkosivut jätin suosiolla kopioimatta) kyllästyttyäni latinan kielihistorian jauhamiseen luentopäiväkirjan muodossa. Aikaa kopiointiin meni varmaan liki tunnin verran ja rahaakin paloi ihan kiitettavästi kopiokorttien muodossa. Onneksi yliopisto tuntuu jo aikalailla hiljenneen kesäksi luentojen loputtua, joten kopiokoneelle ei ollut niin kamala tunkua.

Yritin siinä perustella suunnatonta kopio-intoa ja rahanmenoa, sillä miten oleellista teoksen sisältämä asia onkaan aiheeni kannalta. Mikä sinäänsä on ihan totta, suurimpaan osaan teoksen artikkeleista tulee varmaan viitattua ja monet niistä käsittelivät aihetta sellaisesta näkökulmasta, että en ollut sellaiseen englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta läpikahlatessani törmännyt. Kannatti siis suosiolla vaihtaa kieltä vaikka se hiukan lisähankaluuksia tuottaakin. Pitäisi sitten varmaan vielä kopioida kirjastosta lainaamani espanjan kielioppikin teoksen luvun helpottamiseksi...

Ekskursion jälkeen eli kuukauden päästä pitäisi sitten tarttua ihan oikeasti graduhärkää sarvista, mikä aiheuttaa toisinaan jonkinverran lisäpaniikkia. Alukperäisten suunnitelmien vastaisesti päädyin myös tekemään muutaman kesätentinkin, joten opiskeluenergiaa pitää siis suunnata muuhunkin. Kesäkuussa tentin arkaaista latinaa käsittelvän teoksen, joka tukee graduani siinä mielessä, että siinä käsitellään paljon Columellan edeltäjän Caton maatalousoppaaseen ja myös lähteenäni käyttämiin Plautuksen komedioihin liittyviä seikkoja. Elokuun lopussa onkin sitten kreikan lopputentin vuoro, jotta saisin ainoan maisterivaiheeseen jättämäni sivuaineen kaavittua ensi vuoden aikana kasaan. Siitä puuttuu siis lopputentin lisäksi enää eräs itsenäisesti suoritettava tekstipaja, jonka olen aloittanut kertaa ja päätynyt joka kerta jättämään leikin kesken. Ensi syksynä täytyy sitten pusertaa Aelianus loppuun saakkaa vaikka läpi harmaan kiven.

Ja sitten on se itse gradu. Olen päätynyt siihen, että ehkä järkevintä olisi jakaa urakka valmiiksi pienen pieniin tavoitteisiin, vaikkapa kuukausittain tai jopa viikottain. Jossain vaiheessa kuvittelin, että keähän on niin pitkä aika, ett silloinhan saa valmiiksi vaikka mitä ja vaikka miten paljon, mutta nyt on astunut taas realismi rattaisiin. Kyse on kuitenkin vain 3 kuukaudesta jolloin pitäisi myös tehdä muutamia muitakin kouluhommia. Pyrin kuitenkin tällä hetkellä siihen, että minulla olisi ensi syksyn alussa jotain esitettävää seminaariinkin, jottei koko kesä olisi mennyt täysin hukkaan gradurintamalla. Opiskelun vastapainoksi pyrin myös nauttimaan kesästä ihanine aktiviteetteineen, ja viikonloppuisin ja iltaisin vaivaamaan päätäni mahdollisimma vähän yliopistomaailmaan liittyvillä ajatuksilla. Ekskursio tekee kuitenkin sen, että kesä ja sen alkaminen tuntuu vielä kovin kaukaiselta ajatukselta. Tavoitteeni ja aikatauluni Rooman jälkeen ovat vielä täysin avoimet.

Metodiesitelmästä takautuvasti et alia

Tulipa mieleen, etten ollut kirjoittanut mitään vielä tänne viime viikon perjantain metodiesitelmästäni. Osittain se johtuu siitä, että aikataulut esitelmän suhteen menivät tavallisia tapojani tiukemmalle. Tein nimittäin esitystäni vielä edeltävänä aamuyönä kuumeisesti ja ehdin harjoittelemaan sen vain pikaisesti aamunhämärissä ennen suuntaamistani luonnella ja sen jälkeiseen seminaariin. Olin nimittäin suunnitellut tekeväni esitelmää kaikessa rauhassa pääsiäislomalla, kunnes tajusin liian myöhään, että maaseudulla ei hitaalla mokkulayhteydellä nettikirjan lukemisesta ehkä tule mitään.

Esitelmä oli oikeastaan malliesimerkki asioista, jotka ovat itse asiassa helpompia kuin energiaa vievä panikointi ja tuskailu antaisi ymmärtää. Edelllinen loistava ja kehuttu esitys, joka oli samalla ensimmäinen, asetti paineet korkealle ja välillä tuntui siltä kuin olisi astunut vahingossa liian suurin kenkiin liian nopeasti. Sain kuitenkin lopulta teoksen metodista jotain irti alun tuskailusta huolimatta. Huomautettavaa seminaarissa tuli lähinnä esiintymisteknisistä seikoista, joista osa yllättivät itsenikin. Ensimmäistä kertaa powerpointia käyttävänä yllätyin mm. siitä, että katseeni kohdistui niin paljon valkokankaalle, vaikka minulla oli itselläni kädessäni aivan samat tiedot... Osittain katsekontaktin välttelyssä varsinkin alussa oli varmaan myös kyse jännityksen hälventämisestä. Ensimmäinen ison luentosalin edessä pidetty esitelmä tuntuikin ajatuksena hiukan pelottavalta, vaikka yleensä minulle ei ole juurikaan ollut ongelmia julkisen esiintymisen kanssa.

Sitten siitä toisesta asiasta. Ennen pääsiäistä päädyin täälläkin selostamani aineistonhaun jälkeen lainaamaan elämäni ensimmäisen kaukolainan ihan Tukholmasta asti. Kunglika skogs- och lantsbruk akademienista tilaamani artikkelikokoelma Estudios sobre Columela saapui Turkuun samaisena seminaari perjantaina. Nyt sitten pääsevät vanhemmilta vanhoina espanjan opiskelijoina lainatut espanjan sanakirjat ja kieliopit kovaan käyttöön, kun yritän saada teoksesta selvää huterien alkeitten varassa. Yleiskuvana teoksesta voisi sanoa, että se on ihanan kattava ja sopii graduaiheeseeni paremminkin kuin hyvin. Columellaa käsiteltiin siinä monestakin sellaisesta näkökulmasta, johon en ole juurikaan englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa juurikaan törmännyt. Vielä kun löytäisi jostain samoin loppuun myydyyn teoksen Agronomia y tradicion classica, niin olisin hyvin tyytyväinen.


Kirjan tilaamiseen liityy myös Columellan persoonaan liittyvä suuri filologinen oivallus: Yleensä englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa herran kotipaikaksi ilmoitetaan Gades ja vei pitkään tajuta, että kyseessähän on nykyespanjaksi Cadiz. Ei siis ihme, että Cadizin yliopisto on erikoistunut roomalaiseen maatalouteen ja Columella-tutkimukseen. Onpa kaupunki pystyttänyt pömpöösin patsaankin kuuluisalle gaditanolle.

Aineiston etsintää

Aloitettu tiistai-iltana:
Tänään kulutin suurimman osan päivästäni toisen seminaarityön valmistelun sijaan gradun lähdeaineiston etsimiseen. Toisaalta sain jo ihan hyvin tehtyä metodiesitelmääni eilen illalla tavallista myöhempään kirjastolla istuskellen ja powerpointin ihmeelliseen maailmaan tutustuen. Sain nimittäin eilen taas eräältä opiskelutoveriltani kullanarvoisen tiedonhankintavinkin, joka tuotti ennakoitua parempaa tulosta. Opin vihdoinkin monen vuoden totuttelun jälkeen käyttämään alamme tiedonhaun kultakaivosta L'annee philologiquea. Aikaisemmat kokeilut kun olivat jääneet varsin köyhiksi. Sain nimittäin tietää, että L'anneesta voi hakea myös auktoreittain niitä kosevaa tutkimusta. Olin kyllä huomannut sivustolla aiemminkin Ancient authors-kohdan, mutta hölmönä kuvitellut siitä tulevan tulokseksi lähinnän kyseisten auktoreitten tekstieditoita.

Mutta toisin kävi , nimittäin tuloksena oli 274 Columellaa käsittelevää lähdettä, joista sitten seuloin oleellisempia koko päivn aina iltatpäivän luennon alkuun saakka. Aluksi kirjoitin artikkelien tietoja pienille post it-lapuille, joita liimailin kuvassa näkyvän lukpaikkani seiniin, kunnes tajusin, että huomattavasti järkevämpää olisi copypasteta kiinnostavimpien artikkelien tiedot suoraan L'Anneesta tekstitiedosstoon omalle koneelle. Huomasi muuten taas, miten täkeässä asemassa alallamme onkaan muiden kielten kuin englannin taitaminen. Italian lisäksi, jota siis osaan jotenkuten, tuntui löytävän paljon hyödyllisiä artikkeleita ranskaksi ja saksaksi (jotka eivät siis kuulu kielivalikoimaani) sekä yllättävää kyllä ilmeisesti Columellan espanjalaissyntyisyyden vuoksi espanjaksi (josta osaan siis hiukan alkeita). Seuraavani projektina olisikin sitten yrittää metsästää jostain niitä materiaaleja käsiinsä, joka ihan fyysisesti tai sähköisenä, joka voikin sitten olla haastavampi projekti. Mielikuvani L'Anneen hyödyllisyydestä muuttui siis kertaheitolla, vaikka tosin sivustolla lisääntynyt englanninkielen käyttökin on varmaan ranskan kielen taidottomalle ollut suuresti käyttömukavuutta lisäävänä tekijänä.

Jatkoa keskiviikkoaamuna:
Aineiston hakua tehdessä muuten huomasi sen, mikä oli nähtävissä jo prosevaiheessa ja mikä ehkä hiven myös kesässä pelottaa. Nimittäin kaikki omaan tutkimusalaan liittyvä on ajoittain niin mielenkiintoista, että vaipuu eräänlaiseen transsiin, syvään keskittymisen tilaan, josta havahtuu pahimmillaan vasta näläntunten myötä siihen, että normaalilounasaikani on jo aikoja sitten mennyt. Varmaan kesällä, kun yliopistolla on muutenkin hiljaista, on omiin ja ennen kaikkea Columellan maailmoihin eksymisen vaara vielä suurempi. Pitäisi kai välillä muistaa edes tuijotella rauhoittavasti ulos seminaarikirjaston ikkunoista levittäytyvää loistavaa maisemaa yli Turun itäisen ja hiukan läntisenkin keskustan, jonka maiseman lumisuutta kuvakin esittelee parin kolmen viikon takaa.

Eilen saapui laitokselle muuten myös kirjalahjoitus, josta me opiskelijatkin saimme henkilökunnan jälkeen oman osamme. Nytpä pienehkö alan kirjallisuuden kokoelmani on siis 3 Horatius editiota rikkaampi:

Päivän löytöjä

Tällä viikolla olen kuluttanut ailaani pääosin lukemalla parin viikon päästä olevan metodiesitelmäni aiheteosta, nimittäin William Fitzgeraldin Slavery and the Roman Literary Imagination -opusta (2000) ja tutustunut samalla ebraryn käyttöön enistä syvällisemmin. Joskus aikaisemminhan olen lukenut sieltä vain satunnaisia tenttikirjoa, mutta aineistoja en ole sillä hakenut. Olin ains kuvitellut, että kaikki ebrary aineistot näkyisivät Volterin haulla, mutta suoraan ebrarysta hakiessa aineiston määrä suorastaan moninkertaistui.

Nyt käytettyäni ehkä noin tunnin iltapäivästäni ebraryn hakutoimintoihin tutustumisen olen kyllä sitä mieltä, että se on ehkä paras graduntekijän apuväline ikinä! (tai ainakin melkein) Ja vaikuttipa tuo vielä helppokäyttöisemmältä kuin minulle tutumpi jstor. Lyhyitten artikkelien sijaan ebraryn arkistoista kun löytyy kokonaisia kirjoja ja useitten valmiitten hakuluokkien ansiosta tietoa tuntuu olevan suorastaan satumaisen helppo hakea. Tämän lisäksi tuntui kuin ebraryn hakutermit olisivat älykkäitä eli ohjelma tarjosi omia varsin järkeviltä kunkin termin kohdalta tuntuvia rajausvaihtoehtoja osittain edellisten hakutermien pohjalta. Ebrary etsi myös hakusanoja koko teoksen tekstistä ja avasi auttomaattisesti teoksesta ensimmäisen sivun, jolla hakusana esiintyy ja kertoi myös missä muissa teoksen luvuissa hakusanaa esiintyy. Voi kun olisin tajunnut ebraryn jo prosemininaarivaiheessa, niin olisin varmaan saanut kandityöhönkin paljon enemmän piilossapysytellyttä aineistoa...

Löysinkin lyhyessä ajassa noin 15 graduni kannalta oleelliselta aineistolta vaikuttavaa lähdeteosta, joista tosin osa on jo asunut lukupaikallani jonkin aikaa, mutta sujahtivat silti kirjanmerkkeihini, jotta niitä voisi lukea muuallakin kuin fyysisesti paikan päällä kirjastossamme. Nopeasta tiedonhausta riemuiten mietinkin, miten paljon nykyajan tekniikka onkaan tutkielmantekoa helpottanut. Toki nettikirjojen maailmassakin pitää pitäää järki päässä ja harkita tarkkaan kunkin hakukoneen tarjoaman relevanssi ja luotettavuus oman aiheen ja alan suhteen.

Vielä kun löytäisi jostain oman komedian ja maatalouskirjallisuuden vilicus -kuvaa vertailevan alalukuni kannalta varsin oleelliseselta tuntuvan Kathleen McCarthyn teoksen Slaves, Masters and the Art of Authority in Plautine Comedy, johon myös esittelemäni Fitzgerald monessa kohdin viittaa termillä McCarthy forthcoming, niin olisin tyytyväinen. Ebrarystä sitä ei löydy ja google books antaa nähdä siitä vain sisältönäytteitä. Pitäneepi siis vielä jatkaa etsiskelyjä, jospa se jostain Suomen maasta löytyisi.

Esittely

Niille, jotka eivät minua entisestään tunne, niin tiedoksi saatettakoon näin aluksi seuraavaa. Olen 23-vuotias aloitteleva gradun tekijä Turun yliopistosta pääaineenani latinalainen filologia. Tepastelen Juslenian kolmannen kerroksen käytävillä nyt neljättä, kohta loppumaisillaan olevaa lukuvuotta. Latinan lisäksi olen sivistänyt itseäni lukemalla muinaiskreikkaa, klassillista arkeologiaa sekä kulttuurihistoriaa. Humanististen tieteitten kandidaatiksi valmistuin tasan viikko sitten ja nyt olisi aika tarttua kiinni siihen ajatustasolla päässäni jo kauan siinnelleeseen gradupeikkoon oikein kunnolla ja ravistaa turhat pelot pois ryhtyen hiven aktiivisemmin hommiin.

Graduseminaarissahan olen istunut kohta jo vuoden päivät heti proseminaarityöni palautettuani ja aihekin tuli jo sovittua alkusyksyksystä, mutta kovin paljon mitään konkreettista en ole vielä tutkielmani eteen tehnyt. Seminaarissa esitellyn tutkimussuunnitelmani lisäksi olen lähinnä keskittynyt muiden kouluhommien ohella lähinnä relevantin lähdekirjallisuuden etsiskelyyn ja erilaisten uusien lähestymistapojen pohtimiseen yksin tai yhdessä. Toki olen myös päässyt tekemään mutaman aiheeseen liittyvän harjoitustyön sivuaineitten puolelle soveltaen. Parin viikon päästä minun pitäisi pitää seminaarissa metodiesitelmä eräästä aiheeseeni liittyvästi suhteellisen uudesta kirjasta (josta sitten lisää toivottavasti seuraavissa kirjoituksissa) ja kesän ajattelin epätoivoisen kesätöitten metsästämisen sijaan omistaa täysin gradun teolle seminaarikirjastomme kesäisessä hiljaisuudessa.

Aiheeni valinta oli sinäänsä suhteellisen helppoa, sillä tein samaan aihepiiriin liittyen myös prseminaarityöni vilicuksen auktoriteettiasemasta Columellalla. Siitä oli sitten helppo laajentaa käsittelemään vilicus-kuvausten perinnettä Roomalaisessa kirjallisuudessa laajemminkin. Vilicukset olivat siis roomalaisen maatilan tilanhoitajaorjia, jotka hoitivat tilan hallinnollisia tehtäviä eräänlaisena isännän sijaisena tämän asuessa suurimman osan ajastaan kaupunkitalossaan. Orjatutkimuksen ja roomalaisen maataloustutkimuksen piiriin mennään siis. Vilicukset kiinnostavat minua juuri siksi, että ne ovat identiteetiltään ikään kuin vapaan ja orjan välissä, työnantajina alaisineen, mutta silti isäntiensä auktoriteetin alaisia. Mielenkiintoista on myös se, missä kulkivat isännän ja vilicuksen auktoriteetin ja etuoikeuksien rajat ja missä määrin tämä asema vaikutti instituuttion kuvaamiseen niin maatalousoppaissa kuin muussakin kaunokirjallisuudessa.

Tässä blogissa tullaan toivon mukaan esittelemään hiukan graduuni liityvää prosessia ja suhtautumistani siihen osin siksi, jotta itselleni jäisi siitä jokin muisto ,ja osin siksi, että joku muu gradunsa kamppaileva voisi ehkä saada tätä kautta itselleen kirjallista vertaistukea. Tärkein syy oli ehkä kuitenkin se, etteivät gradupuheet tukkisi tulevaisuudessa ehkä vähemmän opiskeluasioihin keskittyvää varsinaista blogiani.